Jouluahdistus

Iski kunnon ahdistus.

Miksi häaään niin kauheasti muutaman päivän takia?

Kenelle tätä joulua teen? Ei ole lapsia, ei miestä ja lemmikit eivät voisi vähemmän välittää.

Aatoksi menen siskolle ja palaan sieltä joulupäivänä - kun joulu on vähän niin kuin ohi...

Olen asunut itsekseni vuodesta...95 lähtien. Eli olen ollut omillani - tämä on sitten 17. joulu.

Olen viettänyt jouluja äidillä, isällä (eronneet), siskolla, kotona, kavereiden kanssa, avomiehen kanssa ja vuonna 2000 Venezuelassa ystävän kotona sekä yhden kamalan joulun yksin koiran ja lintujen kanssa, kun äiti joutui sairaalaan, en saanut lemmikkejä hoitoon mihinkään eikä ollut kulkuvälinettäkään millä lähteä Etelä-Pohjanmaalle jouluaattona.

Eli minulla ei ole perinteitä.

Ja niitä kaipaan.

Kaipaan myös sitä taikaa, mitä lapsuuden jouluissa oli.

 

Luulen että suurin osa perinteistä tulee lasten myöstä, niitä tässä lähipiirissä ei ole ainuttakaan.

..märehdin tätä pari päivää ja olin lopettamassa koko joulun laiton mutta sitten välähti:

Laitan sitä minulle.

Koska olen ollut kiltti ja aika reipas tänä vuonna.

Olen ollut ahkera ja tehnyt suuria päätöksiä.

Nyt, esimmäistä kertaa kuuteen vuoteen tämä on oma pieni kotini; kaikkine 38,5 neliömetreineen.

Mies joka ei välittänyt tippaakaan joulusta, on pois kuvioista.

Omistan tästä kodista jopa yli 60%, loppu on vielä pankin.

Minä ja tämä koti ansaitaan joulu, kaunis sellainen.

Flunssa taitaa olla ohi tai lääkkeet tekevät tepposiaan, olo on ainakin paranemaan päin.

Aamulla on lääkäri, tuntuu hassulta mennä sinne kun vointi on hyvä. 

Noh, kuunnelkoon keuhkot, niihin pistää vielä. 

Siis... tervetuloa joulu 

Ihanat keväiset mukit ovat lahja ystävältä. Niistä juotiin yks päivä lumiukko-soppaa, mutta nyt ne ovat keittiön kaapin ylähyllyllä odottamassa kesää.

Miksi kesää... se on jo toinen tarina.