En todellakaan voi nyt aloittaa tuolle nelijalkaiselle omaa blogia, eli kirjoitan siitä nyt jutun tänne.
Sain siis työhöni liittyen lahjaksi hamsterin.
Kyllä multa ensin kysyttiin, että tiedänkö kuka sen voisi ottaa;
ja 3 minuuttia mietittyäni ajattelin, että voisinhan minä sen ottaa.
1. Asun yksin (noh, onhan noita siipiveikkoja) eikä asiasta tarvinut neuvotella kenenkään kanssa.
2. Minulla on ollut sekä marsu että hiiri, eli periaatteessa pienen jyrsijän vaatima hoito on tuttua.
3.Tulen töistä aina niin myöhään, että linnut nukkuu; joten yöeläimenä hamsteri sopii hyvin minunlaiselleni ihmiselle - voin huolehtia sen tarpeista aina iltaisin /öisin; viikonloppuisin kotiudun meinaan aina puolen yön aikaan.
4. Se tuli ilmaiseksi häkin (duna) kanssa, joten rahaa ei mennyt kuin pari kymppiä mökkiin ja ruokiin
(joita edelleen jäljellä)
5. Pieni jyrsijä ei voi olla vaikea lemmikki noin muutenkaan...
Ja niinpä hamsteri muutti taloon.
Se oli elänyt n. 5 kk lapsiperheessä, sitä oli herätelty ja se oli oppinut puremaan saadakseen olla rauhassa.
Mua se puri ekana päivänä kaksi kertaa, kun laitoin sen häkkiä kuntoon.
Sen jälkeen se on purrut kerran, kun ehti tuonne eteisen kenkälaatikon takana olevaan pesäänsä nukahtaa ja jouduin herättämään sen, että sain sen häkkiinsä.
Tuon jälkeen ei ole puremia tullut ja se on siinä mielessä oikein kiltti hamsteri.
Se tosiaan sai nimekseen Dee (Dii) hamsterin antaneen pojan mukaan ja koska se varmistui tytöksi, virallisesti siitä tuli Miss Dee.
Yksi hyvä juttu on, että Dee syö hyvin. Tai noh, syö hyvin vihanneksia ja vähän hedelmiä mm. omenaa.
Olen ostanut sille Hamsterille tarkoitettuja hyvälaatuisia pellettejä, pelletti-siemensekoitusta
ja kaksi eri pussia hamsterin herkkuja.
ja kaksi eri pussia hamsterin herkkuja.
Ei syö niitä. Hienostoruokaa?
Se haluaa syödä ilmeisesti jonkin verran ravintoköyhää ruokakaupan jyrsijäsekoitusta, mitä harrastelijat eivät suosittele. Sitä se oli saanut edellisessä kodissaan ja nyt laaturuoka ei kelpaa.
Se kyllä saa vihanneksista paljon kaikkia hyviä ravintoaineita ja on todella pirteä; kun on hereillä.
Se on hiukan menettänyt ylipainoaan ja siitä on tullut hamsteriksi hyvin ketterä.
Ehkä se on ihan hyvä näin.
Hamsterit tarvitsevat myös eläinproteiinia, joten Dee saa kananmunaa, kuivattuja toukkia ja sirkkoja sekä joskus pienen palan juustoa.
Eläviä toukkia en ole vielä ostanut, ne kammoksuttaa mua jotenkin.
Noin kerran viikossa se saa herkutella jollain epäterveellisellä - keksinmurusilla, pienellä palalla pastaa tms.
Mutta...
Yöeläin...pah. Deetä on siis herätelty edellisessä kodissa ja sillä ei ole minkäänlaista rutiinia.
Se on välillä hereillä aamuisin, välillä päivisin, välillä iltaisin ja välillä öisin.
Mulla meni tuossa melkein 2 päivää, etten nähnyt siitä kuin takapuolen, kun se nukkui mökissään.
Se on oppinut myös laittamaan oven kiinni, eli tukkii paperisuikaleilla oviaukkonsa, jos haluaa nukkua valoisaan aikaan tai kattovalo häiritsee.
Eli ei ole mulla leikkikaveria kuin muutamana myöhäisenä iltana viikossa.
Sitten virikkeet... Olen yrittänyt kaikkeni, että sillä olisi lajityypillisiä virikkeitä.
Tiputtelen herkkuja (pähkinöiden murusia tms.) sen puruihin, jotta joutuu niitä etsimään - kuten luonnossakin etsii ruokaansa. Olen piilottanut herkkuja myös vessapaperirulliin ja pieniin laatikoihin.
Ilmeisesti Deeltä on jäänyt lukematta se pätkä hamsteri-kirjasta, missä kerrotaan tästä järsimishalusta.
Yksikin laatikko on ollut sillä nyt 3 viikkoa, pienintäkään reikää siihen ei ole ilmaantunut.
Sillä on häkissään kolmea eri puulajia nakerreltavana - ei koske niihinkään.
Dunan seinään se tekee pakoaukkoa juomapullon viereen - sitä se järsii.
Kovan muovin järsiminen tuottaa niin kovaa meteliä, että herkkäunisemmalta voisi jäädä unet väliin.
Ja suositeltu vapaana olo aika...
Eteisestä on nyt tehty hamsteriturvallinen ja siellä se saa temmeltää.
Jos en pysty sen kanssa siellä istumaan, laitan sen tunneleineen ja juoksupyörineen kylpyammeeseen, missä sillä olisi häkkiinsä verrattuna melkein kolminkertainen tila liikkua, namijemmoja, tunneleita ja muuta virikettä.
Ei kelpaa.
Se käyttää kaiken amme-aikansa pakoyrityksiin.
Eteisessä se kyllä juoksee, mutta parasta sen mielestä on eteisen maton järsiminen.
Sittten kun sen laittaa häkkiin, vaikka se olisi ollut vapaana ollessaan aivan nukahtamispisteessa, alkaa järjetön protestointi; se roikkuu dunan katon pinnoissa ja puree niitä.
Melkein tulee jo paha mieli...
....Pleasee...
Halieläin hamsteri ei ole. Syyrianhamsterit elävät luonnossa täysin erakko-elämää, aikuiset kohtaavat toisensa vain paritellakseen. Eli mitään tarvetta hellittelyyn sillä ei ole. Kun istun eteisen lattialla seuraamassa sen touhua, toimin Deelle vain ja ainoastaan kiipeilytelineenä.
Näissä kuvissa hamsterin takajalat koskettaa mun polvea tai muuta,
En roikota sitä ilmassa...
...Älä ota kii...
... Haluu pois...
...Päästääääää ....
Kello on puoli kaksitoista yöllä, eikä neiti ole vieläkään herännyt.
Jää sitten tänään juoksut juoksematta - mun pakko mennä nukkumaan, aamulla on koulutuspäivä.
Pienille lapsille en suosittele hamsteria lemmikisi, niistä ei ole mitään iloa :-D
Niitä ei oikeastaan voi pitää sylissä (eivät tykkää olla ja yrittävät vain päästä pois tilanteesta), yöeläiminä ne ovat vilkkaimmillaan hämärässä, kun lapset nukkuvat.
Hamsteri on vähän niin kuin akvaario, sen hoitaa (ruoka, häkki yms) ja siten sen touhuja on mahtava katsella - jos jaksaa valvoa.
Mutta suloinen se on, ei voi muuta sanoa.
Eikö olekin?
Pikkuinen neiti "minä itte"; esimerkiksi sille ei kelpaa ojennettu käsi, kun avaan häkin ja pyydän sitä tulemaan, sieltä häkistä pitää kammeta ulos ihan ite - siihen reunalle vaappumaan.
Sitten saa ottaa käteen ja päästää lattialle.
Sellaista elämää täällä tuon karvaotuksen kanssa.
Kaikessa hankaluudessaan, se on aika ihana.
Ostin mä tänään yhden joululehti-ihanuuden, mutta teen siitä oman postauksen.
Turhaa tähän sotkea, kun otsikkokin on tuollainen.
